matkakertomus Italia

Kesän ja syksyn jatkunut tallin laajennusprojekti oli saatu sellaiseen vaiheeseen, että oli mahdollista ottaa vähän vapaata ja irrottautua arjen rutiineista.  Homma oli vienyt kaiken energian ja oli aika lähteä reissuun.  Pienen harkinnan jälkeen päädyimme Italiaan Milanoon. Ryanairilla kahden hengen meno-paluulipun hinnaksi veroineen tuli 196 €.  Italiassa kiertelisimme junalla. Lähtöpäiväksi tuli 3. marraskuuta ja paluulennoksi 12. marraskuuta.  Varasimme etukäteen kaksi ensimmäistä hotelliyötä Milanosta ja viimeisen yön Bergamosta (Ryanair lentää Bergamoon). Muut yöpymiset varaisimme Italiassa.

3.-4. marraskuuta 2008 / MILANO

Juna Kokkolasta Tampereelle lähti klo 5:40 eli reissu alkoi aikaisella herätyksellä. Kolmen tunnin lento Bergamoon lähti Tampereelta klo 11:05. Olimme siis Italiassa jo hyvissä ajoin. 

Bergamosta Milanoon on 48 km, joka linja-autolla kesti noin tunnin (8,90 €/ henki).  Linja-auto pysähtyi Milanon päärautatieasemalle, josta oli vain muutama sata metriä Via Napo Torrianille ensimmäiseen yöpymispaikkaamme hotelli Gardaan (175 €/ 2 yötä).  Veimme vain tavarat hotellille ja lähdimme syömään ja tutustumaan paikkaan. Sää oli vähän sateinen, mutta lämmin (16 Cº).  Sateenvarjokauppiaita oli melkein joka kulmalla ja poliisin tullessa katosivat kuin tuhka tuuleen. Ostimme siis kummallekin sateenvarjot. Kirjakaupasta ostimme Milanon kartan, joka olikin todella hyödyllinen ostos. Aikainen herätys vaati veronsa, joten menimme aikaisin nukkumaan.

Aamulla kummallakin oli selkä kipeä; huone oli oikein mukava ja viihtyisä, mutta sänky oli kovempi kuin mihin olimme tottuneet.  Aamiaishuone oli viihtyisä ja aamupala monipuolinen.  Kuten säätiedotus oli luvannut, oli sateista. Onneksi oli sateenvarjot! Kartta kouraan ja kohti il Duomoa, Milanon tuomiokirkkoa.  Kävelimme ohi kuuluisan La Scala-oopperatalon.  Ihmettelimme sen vaatimatonta ulkoasua. Kuljimme läpi 1800-luvulla rakennetun Galleria Vittorio Emanuelen, katetun kauppakujan.  Se herätti aikoinaan vastustusta aikakauteen liian modernilla ulkoasullaan. Siellä oli hienoin näkemämme Mc Donalds.  Tullessamme ulos kauppakujalta Piazza del Duomolle, näky oli mykistävä! Siellä seisoi mahtava myöhäisgoottilainen il Duomo.  Kirkkoa alettiin rakentaan v. 1386 Viscontin suvun tilaamana, mutta julkisivu valmistui vasta v. 1813. Kirkon ulkopuolelta (kauppakujan puolelta) pääsee katolle johtavaan portaikkoon (250 askelmaa). Katolta on upea näkymä yli Milanon kaupungin. Patsaita on 2245 ja suippoja pikkutorneja 135. Seuraavaksi menimme Tieteen ja tekniikan museoon (a' 6€), joka sijaitsee entisessä benediktiiniluostarissa Via San Vittorella. Yksi sali on omistettu Leonardo da Vincin keksinnöille, joista on hänen muistiinpanojensa mukaan tehty pienoismalleja. Nälkää ei tarvinut nähdä! Pikku kahviloita ja ruokapaikkoja oli vähän väliä. Tulipa juotua aika monet pulla-kahvit päivän aikana. Milanossa on edustettuna muodin suuret nimet: Armani, Cucci, Biagotti,... Eipä vain sopineet meikäläisen kukkarolle. Corso Vittorio Emanuellella oli tavaratalo nimeltään La Rinascente; ei ihan tavallinen tavaratalo - muotimerkkejä ja kallis! Illalla lähdimme ostamaan rautatieasemalta junaliput Venetsiaan seuraavaa aamua varten (44 €/ kaksi henkeä). Uutisissa kerrottiin Barack Obaman voittaneen USA:n presidentin vaalit.

5.-6.marraskuuta 2008 / VENETSIA

Lähtöaika junalla Venetsiaan oli klo 11:05 laiturilta 8. Liput pitää leimata ennen junaan menoa laiturin alussa olevassa koneessa. Istuimme tyytyväisinä junassa ikkunapaikoilla ja odottelimme lähtöä, kun matkustajat alkoivat kiireellä keräillä tavaroitaan. Junaa oli viime hetkellä vaihdettu! Siinäpä tuli vähän kiire kerätä tavarat, lähteä junasta, juosta laiturille 5 ja toiseen junaan. Seurasimme samassa vaunussa olleita ihmisiä. Myöhemmin kysyimme heiltä miksi junaa oli vaihdettu ja he nauroivat, että "olemme Italiassa".  Matka Venetsiaan kesti 3 tuntia. Saapuminen Venetsiaan oli vaikuttava. Yhtäkkiä edessä avautui meri, jonka poikki junarata kulki kannasta pitkin. Venetsia teki meihin heti lähtemättömän vaikutuksen. Venetsiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta lyhyesti se koostuu yli 200 saaresta joita yhdistää yli 400 siltaa. Kaupunki on jaettu kuuteen kaupunginosaan, joista kolme (San Marco, Castello ja Cannaregio) sijaitsevat Canal Granden (pääväylä) pohjoispuolella ja kolme (San Polo, Santa Croce ja Dorsoduro) eteläpuolella. Rautatieasema sijaitsi Canneregion kaupunginosassa. Pieni hengähdystauko - olimme täällä! Aurinko paistoi ja oli lämmin. Sitten lähdimme etsimään vesibussipysäkkiä eli vaporettolaituria, joka sijaitsikin ihan rautatieaseman edessä. Lippukojusta ostimme liput (13 €/ 2 henkeä), jotka piti leimata laiturilla. Se ei ollutkaan ihan helppoa! Vaikka kuinka yritimme työntää lippuja eri päin laitteeseen, mitään ei tapahtunut. Paikalla oli muitakin yrittäjiä. Lopulta kävin kysymässä. No, eihän niitä lippuja laitteeseen työnnettykään vaan heilutettiin vain sen edessä. Lähdimme Santa Lucian pysäkiltä, joka on 2.pysäkki. Ennen kuin lähtee vaporettoon kannattaa tarkistaa kumpaan suuntaan se on menossa. Mehän lähdimme tietysti väärään suuntaan. Kävimme siis kääntymässä viimeisellä eli Piazzale Roman pysäkillä. joka on kääntöpaikka. Jouduimme poistumaan kääntämisen ajaksi ja leimaamaan liput uudestaan. Mutta ei se mitään senhän me jo osasimme! Sitten pääsimme jatkamaan matkaa. Canal Grande oli yllättävän leveä ja vilkasliikenteinen. Meidän pysäkkimme oli 16.pysäkki San Zaccaria. Matka kesti lähemmäksi tunnin. Hotellimme Ca' dei Conti sijaitsi Castellon kaupunginosassa pienen matkan päässä pysäkiltä Markuksenkirkon takana. Hotelli oli kuin pieni palatsi, jonne johti oma silta kanavan yli. Upea hotelli! Meidän huoneemme oli ullakkohuone (90 €/yö) kangastapeteilla. Harmi että olimme varanneet vain yhden yön emmekä saaneet toista yötä (täynnä). Jouduimme siis etsimään toisen hotellin seuraavalle yölle. Se löytyikin vähän matkan päästä laguunin rannalta hotelli Paganelli (120 €/ yö). Sekin oli mukava hotelli vaan ei niin hieno kuin edellinen.  Venetsia oli täynnä mitä upeampia rakennuksia (palatseja), kirkkoja, ihania pikku liikkeitä (hintataso ihan kohtuullinen), ruokapaikkoja, kahviloita leivoksilla, erilaisia veneitä ja kohtuullisesti turisteja. Kotisuomessa olin jo tehnyt päätöksen ostaa karnevaalinaamarin ja niitähän löytyi aidoista paperimassasta tehdyistä halpakopioihin. Löysimme ihanan pikkuliikkeen, jota piti nainen, joka oli tehnyt naamareita ja renesanssipukuja jo 30 vuotta. Hän toimitti niitä ympäri maailman. Yhden puvun tekeminen vie noin 20 päivää. Venetsiassa järjestetään suuria karnevaaleja, joihin tulee vieraita eri puolilta maailmaa. Sieltä ostin matkamuistoksi naamarini. Kaitsun syntymäpäivän kunniaksi söimme oikein pitkän kaavan kautta. Mahat täynnä hyvää ruokaa olusilla istuessamme ajattelimme, että tämä on sitä elämää!

Hyvän aamupalan nautimme pienessä viihtyisässä salissa. Harmitti todella ettemme saaneet toista yötä tästä hotellista. Niinpä kuskasimme matkatavaramme hotelli Paganellin respaan ja lähdimme Markuksentorille. Markuksentorista sanotaan, että se on Venetsian bysantilaisen, goottilaisen ja renesanssiarkkitehtuurin paraatikenttä. Sen laidalla on Basilica di San Marco, Markuksenkirkko ja 99 metriä korkea kampaniili (kellotorni) Venetsian korkein rakennus. Hissikyydillä (8 €) pääsi ylös kellotorniin. Sieltä sai hyvän käsityksen minkä kokoinen Venetsia todella on. Kuljimme pitkin katuja, kanavien reunoja, yli pienten siltojen, piipahdimme pikkuliikkeissä ostoksia tehden, kiertelimme pienissä kirkoissa, ihailimme upeita - hieman ränsistyneitäkin - rakennuksia. Välillä istahdimme kahville. Nettikahvilassa varasimme  Firenzestä kaksi yötä. Tärkeimmistä kohteista oli opaskyltit, mutta ilman hotellilta saamaamme karttaa kierteleminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa. Saavuimme Rialton sillalle. Se valmistui vuonna 1591. Rialto on Venetsian vanhimpia asuttuja alueita. Kävimme rautatieasemalla ostamassa valmiiksi junaliput Firenzeen (68 €/ 2 henkeä). Cannaregion kaupunginosassa sijaitsee maailman ensimmäinen juutalaisgetto. Ensimmäiset juutalaiset muuttivat 1390-luvulla Venetsiaan Cannaregion alueelle,minne he perustivat valimon eli geton (myöhemmin sana vakiintui tarkoittamaan kaikkia juutalaisten pakkoasutusalueita). Aluksi juutalaiset saivat asua Venetsiassa korkeintaan 15 päivän ajan ja he saivat harjoittaa vain sairauksien parantamista, rahanlainausta (kirkko kielsi kristityiltä) ja vanhantavaran kauppaa. Vuodesta 1516 pysyvä asutus tuli mahdolliseksi, kun tasavalta määräsi Gheton alueen heidän pakolliseksi asuinalueekseen.

7.-8. marraskuuta 2008 /FIRENZE

Juna Firenzeen lähti klo 10:43. Matka kesti 2½ tuntia. Matkaseura oli kansainvälistä; neljä venäläistä, kaksi amerikkalaista, kaksi kiinalaista. Hotellimme Machiavelli Palace (178 €/ 2 yötä) sijaitsi melkein rautatieaseman vieressä Via Nazionalella. Firenze oli Milanoon verrattuna jotenkin rennompi, mutta räväkämpi - italialaisempi. Ostimme taas heti kartan kulkemista helpottamaan. Ensimmäisenä suuntasimme kulkumme kohti Piazza del Duomoa. Kävimme matkan varrella vaateliikkeissä. Hintataso on huomattavasti Milanoa edullisempi. Piazza del Duomolla sijaitsee Firenzen vanhimpana pidetty rakennus Battistero - kahdeksankulmainen kastekirkko (1100-luvulta). Sen kolmet kullatut pronssiovet ovat tehneet siitä kuuluisan. Batisteroa vastapäätä on Duomo, Firenzen tuomiokirkko, viralliselta nimeltään Santa Maria dei Fiori (Kukkien pyhä Maria). Rakentaminen aloitettiin 1296 ja se valmistui 1400-luvun loppupuolella. Siitä haluttiin kirkko, joka jättäisi koossa ja loistossa varjoonsa kaikki antiikin suuret rakennukset. Julkisivu on päällystetty vihreällä, valkoisella ja ruusunpunertavalla marmorilla. Punatiilinen kupoli on Brunelleschin mestariteos ja Firenzen ylpeys. Ottaessani valokuvia joku amerikkalaisnainen pysähtyi Kaitsun viereen, selitti tohkeissaan että "vielä ne sen räjäyttävät" ja poistui yhtä touhuissaan paikalta. Kaitsu jäi vain ällistyneenä perään katsomaan. Lähdimme kiipeämään kapeassa kierreportaikossa olevia 463 kiviporrasta ylös kupoliin (6 €/ henki).  Vaikka kuinka kiipesi, portaat vain jatkuivat ja jatkuivat. Meinasi jo usko loppua. Mutta lopulta pääsimme ylös ja näkymät olivat huikaisevat yli Firenzen punatiilikattoisten talojen. Kävimme vielä illalla ostamassa rautatieasemalta junaliput sunnuntaille Roomaan (76 €/ 2 henkeä).

Seuraavana aamuna aloitimme tutustumiskierroksen. Ensimmäisenä suuntasimme yhdelle Arno-joen ylittävistä silloista, Ponte Vecchiolle, joka oli vuosisatoja Firenzen ensimmäinen ja ainoa silta. Se on säilynyt ehjänä vuodesta 1345 lukuunottamatta kumpaakin päätä, jotka räjäytettiin 2. maailmansodassa (ne rakennettiin uudelleen 1950-luvulla). Sillalla olevat kultasepänliikkeet on rakennettu 1500-1800-luvuilla. Aurinko paistoi ja lämmintä oli yli 20 Cº. Kierteleminen kaupungilla, välillä kahvilla istuskellen ja ihmisiä katsellen, oli todella rentouttavaa: Arno-joen rannalla oleva Ufficin taidemuseo, Piazza della Signorialla oleva Palazzo Vecchio (Medici-ruhtinaiden vanha palatsi) ja Neptunen suihkulähde, Mercato Nuovo jossa oli toritoimintaa jo 1500-luvulla, kävelimme katuja joilla oli huippumuotiliikkeitä (Cucci, Tiffany, Prada, Hugo Boss, Calvin Klein,...), Palazzo Pitti (Medicien uusi palatsi). Ostoksia oli kertynyt sen verran (mm. kummallekin talvitakit), että jouduimme ostamaan uuden matkalaukun. Lähdimme varaamaan netin kautta Roomasta hotellia. Jostain syystä (mietimmekö liian kauan?) netti "heitti" meidät ulos. Päätimme siis ottaa hotellin vasta paikan päältä.

9.-10.marraskuuta 2008 / ROOMA

Juna Roomaan lähti klo 8:52 - täysin ajallaan. Matka kesti 1 h 40 min.  Aurinko paistoi ja oli tosi lämmin, kun saavuimme Roomaan Terminin rautatieasemalle.  Hotellin varaaminen netin kautta Firenzessä oli mennyt mönkään, mutta osoitteen kerkesimme ottaa talteen - Via Nazionale 243. Hassua, että kadun nimi oli sama kuin Firenzen hotellillamme.  Hotelli Gea di Vulcano oli taas "kiven heiton" päässä rautatieasemalta.  Hotelli löytyi helposti, mutta sisään pääseminen olikin jo vaikeampaa. Porttikäytävässä oleva rautaportti oli lukossa. Menimme portaita toiseen kerrokseen, jos vaikka siellä olisi ollut sisään pääsy, mutta ei.  Rautaportin kautta oli päästävä.  Lopulta yksi nainen tuli ulos ja me samalla oven avauksella sisälle. Ja siellähän se hotellin ovi olikin!  Kirjauduimme hotelliin kahdeksi yöksi (a' 90 €). Ihmettelimme vaikeaa pääsyä hotelliin ja meille kerrottiin, että portti oli lukossa sunnuntaisin ja illalla klo 19 jälkeen, mutta sivuovella oli soittokello (lisäksi hotellivieraat saivat avaimen sivuoveen).  Huoneisiin pääsi vasta klo 12 jälkeen, joten jätimme laukut respaan ja suuntasimme kaupungille.  T-paita keli!  Hotellimme sijaitsi Via Natzionalen (yksi tärkeistä kauppakaduista) alkupäässä, joten lähdimme kävelemään eteenpäin kohti Piazza Veneziaa ja Trajanuksen pylvästä. Vuonna 113 jKr rakennettua 30-metriä korkeaa pylvästä kiertää friisi, jossa on kuvattu keisari Trajuksen sotaretkeä Daakiaan (nykyiseen Romaniaan).  Via dei Fori Imperialin varrella oli perulaisia panhuilun soittajia.  Ostimme heiltä CD:n.  Via del Corsolla (kauppakatu) teimme näyteikkunaostoksia.  Kuten Milanossa täälläkin oli La Rinascente-luksustavaratalo, josta ei raskinut mitään ostaa, mutta olihan siellä ihan kiva kierrellä.  Jo antiikin Roomassa oli ymmärretty vesijohtojärjestelmän merkitys.  Vesi johdettiin mm. kylpylöihin ja lukuisiin suihkulähteisiin, joista tavallinen kansa sai hakea vettä.  Rooma on satojen suihkulähteiden kaupunki.  Suuntasimme kulkumme Fontana di Treville - kaupungin suurimmalle ja näyttävimmälle suihkulähteelle.  Suihkulähteen keskellä merenjumala Neptunus ajaa merihevosten vetämissä simpukkavaunuissa vierellään runsauden ja terveyden jumalattaret. Vaikuttava näky!  Suihkulähteeseen heitetty kolikko takaa paluun Roomaan ja rahat menevät hyväntekeväisyyteen. Matkan varrella söimme - ah, niin ihanat - pizzat.  Kiersimme takaisin hotellille Piazza di Spagnan, Espanjalaisen aukion kautta. Aukiolla on uponnutta venettä esittävä suihkulähde.  Ylös Trinitá dei Montin kirkkoon johtaa 138 porrasta. Hotellille saavuttuamme veimme laukut huoneeseen, jonka ovi oli jännästi keskellä portaikkoa (ainoa huone portaikossa).  Huone olikin pieni sviitti; eteinen, kaksi huonetta ja kylpyhuone.  Huoneessa oli oma vedenkeitin sekä tee-ja cappucino-pusseja.  Käveleminen väsytti ja niinpä otimme tunnin torkut. Virkeänä lähdimme Terminin rautatieasemalle ostamaan junalippuja Milanoon (118 €/ 2 henkeä). Ostimme samantien jatkoliput (8,40 €/ 2 henkeä) Bergamoon, josta olimmekin jo Suomessa varanneet yöpymisen ennen paluulentoa.  Kaitsu löysi itselleen tosi kivan neuletakin (39 €) ja myyjä sai myytyä vielä siihen sopivan paidankin(22 €).  Roomasta löytyi tuttu Eurospar, josta kävimme ostamassa iltakahvipullat ja suklaata.  Rooma taitaa olla skoottereiden luvattu maa.  Niitä oli aivan tuhottomasti! Mutta se taitaakin olla fiksu kulkupeli tähän kaupunkiin.

Rooma on antiikin historiasta kiinnostuneen paratiisi.  Ja tämä päivä oli varattu historialle.  Nähtävää on niin paljon, että valitsimme vain muutaman pääkohteen.  Ensimmäisenä suuntasimme Pantheonille (ei pääsymaksua), kaikkien jumalien temppelille, jonka keisari Hadrianus rakennutti 118-125 jKr.  Pyöreä jättimäinen rakennus on Rooman parhaiten säilynyt antiikin rakennus.  Piazza Navonan (aukion soikea muoto on perua antiikin ajoista, jolloin paikalla sijaitsi keisari Domitianuksen urheilustadion) kautta saavuimme Vatikaaniin.  Kuljimme Tevere-joen rantaa (joen ylitti toinen toistaan kauniimpia siltoja) Pietarin kirkolle.  Sitä rakennettiin 120 vuotta.  Kun se valmistui vuonna 1626, se oli kristikunnan suurin kirkko.  Pietarin kirkko on ensimmäinen kirkko, johon olemme jonottaneet satoja metrejä pitkässä jonossa ja kulkeneet metallinpaljastimen läpi.  Kirkkoon ei ollut pääsymaksua.  Kirkko oli valtava ja siellä oli upeita maalauksia ja veistoksia.  Pyhän Pietarin patsaalle oli jono, kun ihmiset odottivat vuoroaan suudella patsaan jalkaterää.  Täälläkin olisi saanut kiivetä kupolin parvekkeelle (330 porrasta), mutta jätimme väliin kun olimme jo muutamassa paikassa kavunneet huipulle.  Seuraava kohteemme oli Forum Romanum.  Pääsylippu (12 €) sisälsi Forum Romanumin, Platinuksen kukkulan ja Coloseumin.  Forum Romanum oli antiikin Rooman vanhin ja tärkein tori; se oli politiikan, oikeuden, kaupan ja jumalten palvonnan keskus.  Platinuskukkula on Rooman vanhin alue; tarun mukaan susi kasvatti siellä Romuluksen ja Remuksen.  Coloseum ei paljon esittelyä kaipaa.  Amfiteatteri oli alkujaan nimeltään Anfiteatro Flaviano; Coloseum-nimeä alettiin käyttää vasta keskiajalla.  Se valmistui vuonna 80 ja avajaisia juhlittiin 100 vuorokautta.  Kaitsu oli toivonut pääsevänsä Italiassa autoliikkeeseen, mutta kaikki liikkeet näkyivät vain ohikiitävän junan ikkunasta.  Mutta jotain sentään!  Sattumalta osuimme auton pienoismalleja myyvään liikkeeseen, josta ostin ihanan sinisen "pompan nappi" Fiatin (vm.1968) nukketaloon.  Joten tämä sai korvata autoliikkeessä käynnin.  Rooma kuten edellisetkin kaupungit oli täynnä ihania pulla/leivoskahviloita.  Sää oli tänään taas suosinut matkalaisia - lämmintä oli päivällä lähes 30 Cº. 

11. marraskuuta 2008 / MILANO - BERGAMO

Aamupalan jälkeen kirjauduimme ulos hotellista, mutta jätimme laukut respaan.  Meillä oli vielä aikaa tehdä viimeinen silmäys Roomaan ja juoda vielä yhdet cappucinot.  Juna Milanoon lähti klo 12:30.  Matka kesti 4½ tuntia.  Perillä meillä oli 20 minuuttia aikaa vaihtaa paikallisjunaan, joka vei (50 mininuuttia) meidät Bergamoon.  Oli jo pimeää kun saavuimme perille.  Hotellimme Piemontese (98 €/yö) sijaitsi rautatieasema-aukion laidalla, mutta vei hetken löytää se.  Hotellihuone oli tylsä aikaisempiin huoneisiin verrattuna eli tämä oli samanlainen huone kuin hotellihuoneet tavallisesti ovat.  Lähdimme syömään ja löysimme ihanan kellari ravintolan La Bruschettan.  Ulkoapäin mitään sanomaton, melkeinpä epämääräinen, mutta sisältä todella viehättävä, ystävällinen palvelu ja aivan taivaallinen ruoka!!!!!  Ravintolassa oli esite Bergamosta.  Vaikuttaa viehättävältä kaupungilta.  Harmi, että lento kotiin on aikaisin aamulla.

12. marraskuuta 2008 / kohti Tamperetta

Aamupala tässä hotellissa jäi syömättä aikaisen lennon vuoksi.  Matka kentälle taksilla kesti 10 minuuttia.  Lentomme lähti klo 6:30.  Koneen piti saapua Tampereelle klo 10:40, mutta olimme ½ tuntia etuajassa.  Vielä junamatka Kokkolaan ja reissu oli päättynyt.

Tästä reissusta voi sanoa, että oli täydellinen; sää suosi, hotellihuoneet olivat loistavia, ruoka todella hyvää, nähtävää vaikka millä mitalla.  Mistään ei voinut valittaa!  Lisäksi matka oli täyttänyt ne odotukset mitä sille asetettiin;  päästiin irtautumaan syksyn rakennusprojektista ja saatiin lämmintä sekä aurinkoa syksyn koleuteen.