Dubai,  Yhdistyneet Arabiemiraatit

12.-20.01.2010

Pimeä syksy ja harvinaisen pitkä pakkasjakso kiristi hermoja,  joten oli pakko päästä jonnekin missä olisi aurinkoa ja lämmintä.  Maailman kartta esille ja sieltä löytyi Dubai. Valinta oli oikea; lämmintä miellyttävät +25 ºC ja aurinko paistoi! 

Lensimme Kokkolasta (Helsingin ja Amsterdamin kautta) Dubaihin,  jossa vietimme seitsemän päivää. Huomasimme jo Dubain lentokentällä, ettei tämä ole mikään "tiukka pipoinen" paikka.  Tumma huivipäinen tullimies viittelöi meille iloisen rennosti tulemaan passintarkastukseen.  Tullimiehestä tuli mieleen Eddie Murphy.

Hotellimme Golden Sands sijaitsi Bur Dubain kaupunginosassa.  Bur Dubai ja Dubain lahden toisella puolella oleva Deira ovat Dubain vanhinta aluetta.  Ilmeni, että Golden Sands hotelleja oli 10 rakennusta.  Meidän hotellimme oli Golden Sands 5, joka oli huoneistohotelli.

Dubai on iso kaupunki, mutta kulkeminen oli helppoa.  Metrolinjoja on suunniteltu neljä, joista punainen linja, Rasidiyasta Jebel Aliin, oli juuri avattu (muutama asema linjasta oli vielä avaamatta).  Huomasi, että moni paikallinenkin vasta harjoitteli metron käyttöä.  Paikasta toiseen siirtyminen metrolla oli nopeaa ja edullista.  Käytimme sitä päivittäin  - joskus useammankin kerran päivässä.  Dubain pääkatu on Sheikh Zayed Road (kahdeksan kaistaa molempiin suuntiin).  Metroasemien kohdalta pääsee tien toiselle puolelle.  Dubai on varmaan taksien "luvattu maa";  lukemattomat taksit huristelivat ympäri kaupunkia keräten huomiota tööttäämällä ja hiljentämällä kohdalla.  Taksi löytyi aina tarvittaessa eikä hintakaan päätä huimannut.  Bensa maksoi noin 0,30 €/litra.  Eräänä päivänä ajoimme metrolla Palmusaaren  kohdalle (matkaa keskustasta lähes 20 km), josta aikomuksena oli ajaa taksilla tutustumaan Palmusaareen.  Yllätykseksemme taksikuski kysyi "paljonko se maksaa?".  Hämmentyneinä tarjosimme, että "vaikka 20 dirhamia".  Seuraavaksi taksikuski kysyi, että "missä se on?".  Siinä vaiheessa nousimme kyydistä ja päätimme ottaa  toisen taksin.  Kadulla länsimaalaisen näköinen nainen valisti meitä ystävällisesti,  että meidän on otettava kellertävä Dubain taksi  - valkoiset ovat Abu Dhabista.  Dubainlahden yli pääsi kätevästi Abra-veneellä eli vesitaksilla.  Ylitys maksoi 1 dirhamin.  Tunnin risteily  Dubain lahdella maksoi 100 dirhamia (kahdelta henkilöltä).  Kerran ajoimme linja-autolla.  Menimme etuovesta sisään ja istuuduimme etuosaan.  Ihmettelimme keskenämme käytävän keskellä olevaa puomia.  Siinä ympärille katsellessamme huomasimme yhtäkkiä kyltin "vain naisille ja lapsille".  Vaivihkaa Kaitsu siirtyi istumaan puomin toiselle polelle.  Saimme osaksemme paljon hyväksyviä katseita.  Kukaan ei tullut sanomaan, että Kaitsu oli erehtynyt istumaan naisten puolelle.  Linja-autoon tuli turistin näköinen mies, joka myöskin jäi istumaan etuosaan.  Kaitsu osoitti seinällä olevaa kylttiä ja mies vaihtoi äkkiä paikkaa puomin toiselle puolelle selittäen, että olikin ihmetellyt puomia.  Taas paikalliset hymyilivät hyväksyvästi.

                     Taksit                                                                 Metroissa ei ollut kuskia

                   Dau-rahtilaivoja ja abra-veneitä Dubain lahdella

Ruoka oli tosi hyvää.  Joka päivä sai miettiä oliko tämä parempaa kuin eilinen.  Dubain väestöstä vain 20 % on alkuperäistä väestöä.  Suurin osa on siirtotyöläisiä Pakistanista, Intiasta, Thaimaasta ja Kiinasta.  Eli valinnan varaa oli joka makuun  - aasialaisesta italialaiseen ja kaikkea siltä väliltä.  Meille pullan ja leivosten ystäville löytyi hyviä kahvipaikkoja mielin määrin.

Otimme mukaan vain pienen summan käteistä, jonka vaihdoimme Dubain lentokentällä dirhameiksi ( 1 euro = noin 5 dirhamia).  Rahan nostaminen ei tuottanut ongelmia,  sillä pankkien ja pankkiautomaattien löytäminen kävi helposti  - niitä oli joka kulmalla.  Myös monissa hotelleissa oli automaatit.

Dubai on shoppailijan paratiisi.  Suuria loistokkaita ostoskeskuksia, joissa muotimaailman huippunimet olivat sulassa sovussa edullisten "joka pojan kukkarolle" sopivien kauppojen kanssa,  löytyi useampia.  Emme ole kovin innokkaita tavarataloissa kävijöitä, joten tutustuimme vain muutamaan.  Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia kahvikupillisesta herkullisen leivoksen kera ja katsella ohi kulkevia ihmisiä.  Burjuman oli meitä lähimpänä eli Bur Dubain kaupunginosassa.  Siellä piipahdimme päivittäin  - vähintään kävelimme läpi metrolle mennessämme.  Deiran kaupunginosassa on Deira City Centre.  Se on vanhimpia ostoskeskuksia.  Maailman suurin ostoskeskus on Dubai Mall, joka sijaitsee Bur Khalifan (maailman korkeimman rakennuksen) vieressä.  Dubai Mallissa on maailman suurin akvaario (10 miljoonaa litraa).  Akvaarion alta meni käytävä.  Oli aika vinha tunne kun hait uivat pään yli!  Lasipohjaveneillä ajelemalla näki vedenalaista maailmaa yläpuolelta.  Emirates Mallissa sijaitsee Ski Dubai Snow Park - maailman suurin lasketteluhalli.  Hallissa on viisi rinnettä, joista suurin lähes 400 m pitkä.  Paikan päältä sai toppavaatteet ja lasketteluvarusteet.  Meitä kiinnostivat enemmän basaarit eli soukit.  Niitäkin oli vaikka kuinka monta.  Dubain lahden rannassa Bur Dubain puolella on Bur Dubain katettu basaari ja Bur Dubain tekstiili basaari.  Deiran puolella on mm. Spice Souk (maustebasaari),  Gold Souk (kulta basaari),  Perfume Souk (parfyymibasaari) ja aavikkolinnoituksen jäljitelmässä sijaitseva Naif Rd Souk, joka meidän harmiksemme oli remontissa.  Meidän suosikkeja olivat Souk Al Bahar (Burj Khalifan juurella) sekä Souk Madinat Jumeirah, jotka molemmat ovat katettuja basaareja.  Al Baharista ostimme vesipiipun, joka oli jo kotoa lähtiessä päätetty hankkia.

                   ainut snautseri joka nähtiin                                Burjuman

                          Souk Al  Bahar

Hotelleja Dubaissa oli valtava määrä kuten kaikkea muutakin  - pankkeja, takseja, autoja, ostoskeskuksia, ...  Kävimme katselemassa useita toinen toistaan upeampia hotelleja.  Hotelli Atlantis sijaitsi Palmusaaren kärjessä.  Hotelli oli kuin valtava palatsi; katto korkealla, upeita freskoja seinillä, parin kerroksen korkuinen akvaario.  Kallein sviitti, sisääntulokaaren päällä maksoi 26 000 euroa/yö.  Hotelli Burj Al Arab, Arabian Torni on maailman ainut seitsemän tähden hotelli.  Siellä on pelkästään sviittejä.  Se on maailman korkein hotellirakennus;  321 metriä, 28 kerrosta.  Burj Al Arab seisoo omalla tekosaarellaan ja se on ensimmäinen rakennus, jossa julkisivuun on käytetty pingotettua teflonilla pinnoitettu lasikuitukangasta.  Jumeirah Beach Hotell muistuttaa aaltoa.  Se on vähän vanhempi hotelli.  Uima-allas alue oli tosi mukava ja sinne oli mahdollista ostaa päivälippu (250 dirhamia/henkilö).  Vietimmekin yhden iltapäivän Jumeirahin allas-alueella ja rannalla.  Teki todella hyvää lepuuttaa välillä jalkoja (kävelemme todella paljon; mielestämme niin näkee ja kokee eniten).  Allaspojat kiertelivät jakaen mehujääpuikkoja ja kurkkuja silmille.  Reissun ainoat alkoholipitoiset juomat eli oluet (jotka itseasiassa maistuivat ihan simalle) joimme täällä; kyytipojaksi tuli pari kulhoa pähkinöitä.  Madinat Jumeirah on rantalomakeskus, johon kuuluvat hotellit Al Qasr, Mina A'Salaam ja Dar Al Masyaf.  Alueelle on kaivettu kanavaverkosto.  Ei uskoisi, että ollaan aavikolla.  Kävimme abra-veneajelu, joka maksoi 50 dirhamia/henkilö.  Alueella oli tosi viehättävä katettu basaari, souk Madinat Jumeirah.

               avokado-laastarit                                                       lobby hotelli Atlantis

Yhden iltapäivän vietimme laukkakisoissa.  Netistä löysimme, että Jebel Alin laukkaradalla on laukkakisat joka perjantai.  Kartan mukaan Nakheelin metroasemalla kun jäi pois, laukkarata oli kävelymatkan päässä.  Rataa vaan ei löytynyt vaikka kuinka haimme.  Menimme siis kysymään apua yhdestä kaupasta, jonka myyjä ei tiennyt laukkaradasta mitään vaikka sen piti olla ihan siinä kulmilla.  Kertoi vain itse käyvänsä Bab Al Shamsin  radalla, jonne oli puolen tunnin matka.  Olimme päättäneet päästä laukkakilpailuja katsomaan, joten otimme taksin.  Taksikuski kysyi heti haluammeko todella Bab Al Shamsiin, kun tässä lähellä olisi kisat missä paikalliset käyvät.  No sehän just sopi meille! Menimme ihmisvirran mukana porttikojua kohti, jossa minut ystävällisesti ohjattiin toiselle kojulle - naiset ja miehet menevät eri portista.  Sisäänpääsymaksua ei ollut, mutta kojusta sai vedonlyöntikupongin.  Etenimme sitten yhtämatkaa kohti pääkatsomoa ja etsimme itsellemme istumapaikat.  Taas meille tultiin sanomaan että Kaitsun on siirryttävä toiseen paikkaan  - istuimme naisten alueella.  Eli naisille oli varattu oma alue ja muualla saivat olla sekä miehet että naiset.  Istumapaikkojen löydyttyä aloimme tutkimaan pelikuponkia; tarvitsimme lähtöluettelon.  Niitä ei myyty radalla, mutta eräs järjestysmies "joutui" luopumaan omastaan esimiehensä käskystä. Nyt meillä oli luettelo hevosista ja muutaman avuliaan paikallisen neuvojen mukaan aloimme täyttämään kuponkia.  Kaitsu palautti kupongin ja selvisi ettei pelaaminenkaan maksanut mitään.  Oikein vastanneiden kesken arvottiin voittorahoja saavat.  Kisat alkoivat ja tunnelma oli tiivis.  Yllätys, yllätys!! Meillä oli ensikertalaisen tuuria;  joka lähdössä meillä oli vähintään yksi oikein!  Sehän lisäsi jännitystä seuraavaan lähtöön.  Meidän uudet tutut (jotka olivat neuvoneet kupongin täyttämisessä) alkoivat kiinnostumaan mitä olimme seuraavaan lähtöön veikanneet. Ikävä kyllä arpaonni ei suosinut, joten emme päässeet rikastumaan, mutta hauska iltapäivä meillä kyllä oli.  Kaikki hevoset olivat englannin täysverihevosia.  Arabihevoset osallistuvat kuulemma vain pitkänmatkan matkaratsastuskisoihin.

3v.  ori  Landowner  

ensimmäisen lähdön voittaja

Olimme ostaneet hyvän Dubain kartan.  Sitä tutkiessamme löysimme käytettyjen autojen liikkeen.  Sehän tietysti kiinnosti Kaitsua.  Matkaa sinne tuli toistakymmentä kilometriä, mutta Nad Al Sheban laukkarata oli samalla suunnalla.  Metrolla ajoimme Rasidiyan asemalle ja sieltä jatkoimme taksilla.  Se ei ollutkaan mikään yksittäinen liike,  vaan valtava kortteli täynnä autoliikkeitä  - välissä kadut joita pitkin ajettiin autolla.  Taksikuski tiedusteli mihin halusimme jäädä ja mistä hän tulee hakemaan.  Eksynythän sinne olisi,  joten päätimme että taksi odottaa 15 minuuttia (tunnin odotus maksoi 6 euroa) kun kiertelemme lähiliikkeissä.  Liikkeissä oli vain hyviä autoja Suomen mittapuun mukaan.  Leikillämme teimme kauppaa yhdestä Lotuksesta.  Myyjä oli tosi hauska.  Autoja oli niin paljon että ajatus ei enää liikkunut.  Päätimme jatkaa Nad Al Sheban laukkaradalle.  Siellä järjestetään maksusta tutustumiskierroksia jockeytten ja kengittäjien tiloihin sekä harjoituksiin.  Suureksi pettymykseksemme rata oli vielä remontissa eikä alueelle päästetty ulkopuolisia (vaikka taksikuski yrittikin puhua meidät sisälle!).  Maaliskuussa siellä järjestetään Maailman Cupin osakilpailu  ja pääpalkinto on  - kuinkas muuten - kaikkien aikojen suurin laukkakilpailu palkinto.

Päätimme jo kotoa lähtiessä käydä aavikkosafarilla.  Hotellimme "matkatoimistosta" varasimme 4 tunnin reissun (250 dirhamia/henkilö).  Aamulla klo 9 kuski tuli hakemaan meitä hotellilta.  Mukaan haettiin vielä toisesta hotellista saksalaispariskunta.  Ajoimme 80 km Hattaan päin.  Ennen aavikolle menoa oli mahdollisuus kameliratsastukseen.  Kävin pienen talutusratsastuksen.  Olipa aika hurja tunne kun kameli nousi;  hevosella ratsastaessa edessä on sentään kaula ja pää,  kamelilla ei ole mitään!  Aavikko on karulla tavalla valtavan kaunis;  silmän kantamattomiin punertavia hiekkadyynejä ja aavikolla vaeltavia kameleita.  Kamelit ovat kuulemma paikallisten.  En vain ymmärrä, kuinka he löytävät omansa.  Hiekka dyynejä ajeltiin ylös ja alas  -  välillä melkein sivuttain.  Aika hauskaa touhua.  Välillä kyllä tuntui, että hevosella tai kamelilla olisi ollut turvallisempaa.  Paikalliset tulevat kuulemma vapaapäivinä ajelemaan aavikolle (vähän niin kuin täällä mennään merelle tai järvelle).  Ei siis ihme, että täällä niin monella on iso 4-veto maasturi.  Näimme aavikolla telttarykelmän.  Se oli paikallisten "kesämökki".  Tulevat sinne viettämään vapaa-aikaa, jotta lapset eivät unohda aavikkokansan elämää.

Kaikki Dubaissa oli jollain tavoin "maailman suurinta",  joten lopuksi vielä Burj Dubai eli Burj Khalifa, maailman korkein rakennus 826 m.  Sen avajaiset olivat viikko ennen meidän saapumista.  Rakennusvaiheessa tornin lopullinen korkeus pidettiin salassa.  Torni oli todella vaikuttava.  Sen korkeus mykisti; kun yritti katsoa huippua, meinasi lentää selälleen.  Sitä ei saanut mahtumaan kokonaisena kameran kuvaan; jotku jopa makasivat maassa, että olisivat onnistuneet kuvaamaan sen.  Kun katsoi miljöötä, näytti kuin torni olisi ollut hologrammi, tieteiselokuvasta siirretty feikki. Saman päivän iltana, kun lähdimme Dubaista, salama kuulemma iski torniin tarjoten mahtavan valoshown.  Tarina ei kerro, sattuiko torniin. 

                                Burj Dubai tarpeeksi kaukaa kuvattuna

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja meidänkin oli palattava kotiin pakkasen ja jäätyneiden putkien keskelle.  Amsterdamin kentällä näimme "tuttuja".  Havannassa törmäsimme Folke Westiin ja  Amsterdamin kentällä konetta odotellessa taas näimme Folken.  Yllättyneenä Kaitsu tokaisi "katsopa Folke" ja Folke pysähtyi juttelemaan.  Hassua, että aikoinaan Folken matkaohjelmia oli mukava katsella ja nyt törmäilemme livenä maailmalla.